Mitä kuuluu saunottajan työhön?
Saunottajien ammattikunta oli hyvin elinvoimainen vielä 1900-luvun alkupuolella, jolloin saunat olivat pääasiassa kylä- ja korttelisaunoja. Saunottajia olivat kylvettäjät, pesijät, vihtojat, kupparit, ritualistit, parantajat, kasvilääkinnän harjoittajat ja tietäjät, he, joiden työ tapahtui saunassa.
Saunottajien ammattiterveydestä ja työhyvinvoinnista käytiin keskustelua lehtien palstoilla, ja saunottajat eivät palvelleet vain omassa saunassaan. Oli myös kiertäviä saunottajia: hierojia, kuppareita ja tietäjiä, jotka kutsuttiin kylään. Kyläsauna lämmitettiin, ja kaikki hoitoja tai seremonioita tarvitsevat pääsivät heidän palveluidensa äärelle.
Sähkökiukaan yleistyminen toi saunat koteihin, mutta samalla saunakulttuuri muuttui rajusti. Tämän muutoksen myötä myös saunottajat katosivat. Heidän mukanaan unohtui suuri osa saunan hoitavasta ja rituaalisesta puolesta, vihdonnat, kuppaus sekä vuodenkierron ja elämänkaaren saunaperinteet.
Nyt, lähes sadan vuoden unohduksen jälkeen, on herännyt tarve muistaa.
Suomessa saunotaan paljon, mutta se, mitä saunassa nykyisin tehdään, on vain kapea siivu siitä, mitä saunan aineeton kulttuuriperintö tarjoaa ja tarkoittaa. Saunottajan työ ei ole ajassa matkustamista eikä menneisyyteen haikailua. Se on ikiaikaisten terveyden ja hyvinvoinnin periaatteiden vaalimista tavalla, joka elää tässä ajassa.
Luonnonantimien, loitsujen sekä hoitojen avulla saunottaja palvelee sekä löylyä että saunotettavia.
Saunottaja lämmittää saunan, valmistelee saunotustarvikkeet, toteuttaa saunahoitoja sekä elämänkaaren ja vuodenkierron saunaseremonioita. Hän pesee, siivoaa, opettaa ja ohjaa. Saunottaja on löylyn ja saunan palvelija, joka tarjoaa nykyajassa moniaistillisia, hoitavia ja eheyttäviä kulttuurielämyksiä. Työ ammentaa syvältä itämerensuomalaisen perinteen juurista ja pohjolan luonnosta.
